Venla syntyi yhdeksän pennun pentueeseen kasvattajan mukaan vahvimmaksi nartuksi. Pienikokoisena Venla on sitäkin pippurisempi. Venla teki jo pentuna selväksi hyvässä mielessä missä kaappi seisoo. Myönnettäköön, että Venla  on aina saanut vapaan kasvatuksen. Se tietää paikkansa laumassamme. Se teki Valtolle heti selväksi missä mennään ja kenenkä säännöillä. Valtoa käy joskus oikein sääliksi ainainen pöllyyttäminen, mutta itseppähän sitä kerjää.

Pallo on taikasana. Käskystä se löytyy aina, eikä esineruutu ole koskaan jäänyt kesken. Hakuilun ohella Venla rakastaa erilaisia leluja, rättileikkejä, retuuttamista. Pallo on kuitenkin se JUTTU. Venla on perusluonteeltaa erittäin itsenäinen. Se on "karannut" tai toisin sanoen ottanut omia vapauksia lukuisia kertoja.Sen silmistä näkee vapaudenkaipuun. Kansallispuistot, suoalueet, metsät ovat paikkoja, missä Venla viihtyy. Venla ei missään nimessä ole Valton tavoin ns. kaupunkilainen. Tosin Kuopiossa asuessa Venla joutui viettämään aikaa keskustassa, mutta Tampereelle muuton myötä siitä huomasi konkreettisesti, että täällä on huomattavasti parempi asua.

Venla on aivan mahtava harratustuskoira. Se ei suuria motivaatioita tartte jos kyseessä on vaihdikas rämäpäälaji. Haku ja tottis lienee ne mieluisimmat. Jälki on lajeista se vähiten kiinnostavin. Se ei ehkä tarjoa vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin tykästyneelle tarpeeksi  nautintoa. Suot, lumihanget, ojat ovat paikkoja, missä Venla viihtyy.  Venla ei ole ihmisiin sidottu, joten sillä ei ole tarvetta miellyttää jos ei siitä itse jotain hyödy. Se on porukan pää isolla P:llä.

Luonnetesti 169